Sunnuntai, joka haluaisi olla perjantai

No niin, eli pahoittelen omasta puolestani syvästi tämän perjantairaportin viivästymistä. Täs on nyt vaan ollu vähän kaikenlaista, kuten Nintendo DS, Wacom Bamboo Pen&Touch ja pari Rooster Productionsin tuotantopalaveria, jotka ovat muuten olleet erittäin tuotteliaita, kättä on opinnäytetyöstä väännetty kuin Jolsa-Jätkät konsanaan. Paitsi ettei, koska meil on sen verta hyvä työryhmä, että ollaan hyvin monesta asiasta samaa mieltä, eikä sitä kädenvääntöä tartte juurikaan harrastaa. Korkeintaan ammutaan ales absurdeimmat ideat.

Mutta siis, raportoin teille nyt pari päivää myöhässä perjantaisesta koulupäivästämme. Jo kaksi jaksoa meitillä on ollu perjantaisin typografiaa (yo-pohjaisilla pelkästään sitä, muut menee vielä lopuksi opiskelemaan enkkuako se oli), eli perjantai on kanssa ainoa päivä viikosta, kun meittiä opettaa Anssi.

                             Pakko myöntää, että aluksi tuo "opiskelujen tylsin kurssi" -leima kyllä piti paikkansa, vaikka olihan sitä kiva kavereille päteä, mitä ovat versaalit ja gemenat ja päätteettömät ja päätteelliset kirjaimet. Mutta huolimatta alun pienestä puuduttavuudesta typografia on muuttunut ihan mielenkiintoiseksi. Yks tunti kaivettiin erilaisia logoja netistä, se oli eri siistiä (huom, ei sarkasmia).

                             Tänä kyseisenä perjantainahan meitin tehtävänä oli jatkaa ilmeisesti edellisellä kerralla saatua tehtävänantoa (mie ei tiijjä, mie oli kipeänä). Kyseinen tehtävä oli tehdä aukeamataitto Typografian kuolema -nimiselle tekstille. Pakko todeta, että käyttämämme ohjelma Adobe InDesign oli alkuaikoina meikäläisen pahin vihollinen ja todiste siitä, että jonkinlainen Saatana on olemassa. Vaan kah, pienen kiroilun ja iMaciin kohdistuneen uhkailun (joka saattoi sisältää sanoja "kohta", "lentää", "ikkunasta") jälkeen olen oppinut kyseistä ohjelmaa käyttämään, ja sehän on vallan muikea kaveri. Illustrator sen sijaan tuottaa edelleen pieniä kirosanajonoja, se ohjelma kun ei tunnu tajuavan, mitä mie haluan milloinkin sen tekevän. Ruoja.

                             Eipä siitä perjantaista ole paljoa kertomista, itsenäisesti työstettiin jokainen tahoillamme taittohommia, poistua sai valmistuttuaan, eli osalla koulupäivä jäi hyvinkin lyhyeksi. Tapani mukaan meikäläinen jäi vielä luokkaan hillumaan jutun valmistuttua seuranani Tuottaja sekä muutama hommiaan vielä tekevä oppilaskollega. Ruokailua taidettiin odotella, köyhälle kun se päivän yksi ilmainen ateria on siunaus.

                             Kotia lähdettiin palaamaan taasen Mordorin kautta, näin laskeneen pakkasen myötä kyseinen kinttupolku (eli siis oikotie Käpykankaalle mentäessä (välttää mm. liikennevalot)) on muuttunut nimensä veroiseksi. Onnistuin pääsemään lumivuoren toiselle puolelle kaatumatta, ja neuvoin Tiiaa "laskemaan vaikka persmäkeä, jollei muuten". No Tiiahan otti ohjeeni hieman liian kirjaimellisesti ja nk. veti lipat mäkeen. Ei käynyt sen pahemmin, mutta Tuottajan päivä taisi mennä pilalle (järjestelmäkamera selvisi onneksi vaurioitta).

                             Näin siirryimme siis viettämään viikonloppua, joka muuten Rooster Productionsin (mie, Tiia, Vemmi-Emmi) osalta meni aikalailla opinnäytetyötä työstäessä. Useamman viikon muhinut työ saatiin taas raiteilleen ja etenemistä tapahtui yli odotusten. Tulevan työmäärän totesimme valtavaksi, mutta koemme siihen pystyvämme. Vapise maailma!

Niin ja loppuun vielä pari kuvaa ko. päivältä.

 Typografian kuolema, serious business

Tuottaja työssään

 

Koneen ääressä Riina

Ihanaa tulevaa kouluviikkoa kaikille lukijoille, haleja und pusuja kans!

- KP

Ps. Blogger on rectumista ja heitti nuo kuvat ihan päin sitä itseään. Koettakaa kestää.