Tiistai 5.11. - eiku 28.2.

Koska tämä blogi pyrkii puhtaaseen realismiin, eikä lähde sensuurin kalskealle tielle, on kerrottava, totuuden mukaisesti, että kyllä meillä audiovisuaalisellakin on niitä päiviä, kun mikään ei suju. Fiilis laskee alemmas kuin lehmän häntä (jos sallitte kuluneen ilmaisun käytön), kiinnostus sosiaaliseen kanssakäymiseen on nollassa ja kaikki mihin koskee muuttuu siksi itsekseen. Itselleni sattui tänään mainitunlainen päivä. Kyseessä lienee useamman asian summa, planeettojen väärä asento, kehon energiavirtojen epätasapaino, häiriö asuntoni feng shui -tilassa… pääosin syytän kuitenkin luovan ihmisen ammattitautia (yhtä niistä monista) unettomuutta. Jostain kumman syystä aivoni päättävät alkaa funktioimaan täydellä teholla (ei saivarrella, tiedän, ettei ihminen kykene oikeasti käyttämään aivojensa täyttä kapasiteettia) yleensä siinä puolen yön tienoilla. Yritä siinä sitten nukkua, kun mieli ehdottelee hienoja juonikuvioita romaaniin ja keksii, miten opinnäytetyöhön tehtävän animaation voisi toteuttaa. Mainitsen tämän, koska olettanen aika monen alan opiskelijan tai luovaa prosessia muutoin harrastavan ihmisen voivan samaistua ko. ongelmaan. Tai ihan vain perustellakseni, miksi juuri tämän koulupäivän raportointi ei suju ihan niin hyvin, kuin pitäisi.

Koulupäivähän alkoi osaltani (kiitos jo mainitun unettomuuden) pienellä pommiin nukkumisella, ja olin siten siis myöhässä. Hävettää. Olin tänään huono esimerkki. Ohjelmassa, kuten se minulle piakkoin kuitenkin selvisi, oli vanhojen tansseista kuvattujen videoiden editointi. Viime kerralla otimme ko. toiminnasta kovasanaisen palautteen opettajaltamme Jarmolta, siispä työstötapaa oli täksi päiväksi muutettu niin, että jokainen pari/yksilö editoi vain osan videota. Siinä, missä viimeksi kaikkien tehtävänä oli leikata koko helahoito, ja näistä valittaisiin paras. Huomattavasti mielekkäämpi tämä uusi systeemi, kaikilla oli ainakin tehtävää.

                             Tehtävänjaon suoritti tunninalussa Jarmo, itse sain osakseni editoida lopetuksen. Edessä Tiia ja Susanna editoivat introa ja vieressä Emmi & Koponen jotain tansseista lopun luokan tavoin. Itsehän kohtasin editoidessa jälleen vanhan viholliseni, nimittäin ääni-kuva-epäsynkan (jolle en oikeasti keksi näillä aivoilla mitään parempaa termiä, mutta ymmärtänette). Joskus koulujen alussa erästä elokuvaamme editoidessa törmäsin samaan ongelmaan, ja se meinasi ajaa miut hulluuden partaalle. Mutta ah, se tunne, kun kuva ja ääni viimein kulkevat käsi kädessä kuin vastarakastuneet. Se jos mikä on voittajaolo se.

                             Tällä kertaa minulla oli edellisen kahden sijaan kolme videota ja yksi ääni, jolta loppujuonto kuului. Lyhyesti kerrottuna suurta tappelua ei syntynyt, vain pieni turhauma. Ja reilusti ennen tuntien loppua oli pätkä editoituna, kaikki kolme videota ja ääni sulassa sovussa keskenään. Kahvitauon skippasin haluttomuudesta sosiaaliseen interaktioon eli parhaat jutut jäivät nyt kuulematta. Muutenkin päivä oli suhteellisen rauhallinen, jokainen ryhmä teki omaa hommaansa, eikä muiden juttuihin kauheasti kajottu. Huono musiikki ja absurdit youtube-videotkin loistivat lähinnä poissa olollaan. Eli osaa tämä meitin ryhmä työskennelläkin ihan oikeasti, nätisti ja rauhallisesti, jos jaksaa ja haluaa. Tutustujiakin oli taas paikalla kaksinkappalein, ja onnekseen säästyivät traumoilta (sääliksi käy heitä, jotka tulevat opiskeluamme katsomaan niinä levottomampina päivinä).

                             Puolilta päivin oli tiistain oppivelvollisuus suoritettu ja kukin poistui jälleen taholleen, mitä tekemään, sitä emme saa tietää. Ja hyvä niin. Vissiin.

Konsultoiva Media-assistentti ja Johtaja miettivät taiteellisia editointiratkaisuja.

Ville ja Henna työstävät videota.

Ilmeily kameramiehelle -> varma päätyminen luokan blogiin.

Ps. Joka tajuaa otsikon päivämääräviittauksen saa keksin (Tuottaja poislukien, koska myö katottiin se leffa just äsken).

- KP