Eli aktivointiviikot jatkuvat. Vuorossa keskiviikko 22.2.2012. Raportointivuorossa jälleen Visionääri K. Puonti.
Koulupäivää voisi kuvata termillä "ei mitään erityistä". Lyhyesti voisin tyytyä toteamaan, että mentiin kouluun, oltiin siellä ja tultiin kotiin, mutta sehän ei käy blogin laatuun, kun tarkoitus on kuvata av-alan opiskelua sellaisenaan. Tylsäksi en tätäkään keskiviikkoa toki ole väittämässä, pikemminkin perusrauhalliseksi (millaiseksi (yleensä maanantai-) päiviä ei voi hyvällä tahdollakaan nimittää). Mikä tällä kertaa on muuten ihan jebaa, sillä luokassamme on jälleen tutustuja. Välillä tätä mein meininkiä kattellessa nimittäin käy näitä (yleensä) nuorempia tutustujia kovin sääliksi (myö varmaan pelotetaan 80% näistä niin, etteivät varmana hae alalle (sori, mut ei myö vasiten)). Näin sivuhuomiona täytyy muuten todeta, että hirveästi porukkaa käy meillä tutustumassa ja seuraamassa (usein yhtä) koulupäivää.
Kuten totesin, keskiviikko sujui ihan pääosin rauhallisesti. Ensimmäinen puoli päivästä ruokailuun asti opiskeltiin pakkaussuunnittelua, lähinnä käytiin läpi pari viikkoa sitten annettua tehtävänivaskaa (jossa piti pohtia mm. pakkauksen tarkoitusta, pakkausmateriaaleja ja tutkia kauppojen hyllyillä pönöttäviä pakkauksia hyvien esimerkkien toivossa). Katseltiin uusiksi muutama Valion 2000-luvun mainos noin pakkaussuunnittelun näkökulmasta. Ensimmäisestä pakko sanoa, että ihmettelen, jossei kukaan penska aikanaan saanut traumoja siitä jotenkin karmivaksi animoidusta pingviinistä. Liittäisin kuvan tähän merkintään, jos onnistuisin löytämään jostain. (ja nyt mie harhauduin vanhojen mainosten maailmaan yrittäessäni metsästää jostain tuota pingviiniä…) Jossain noista mainoksista toimi muuten mainosäänenä suuresti fanittamani Lada-Mies
Loput 4 h rupeamasta meni sitten omaa pakkausta suunnitellessa. Allekirjoittanut ja Tuottaja olivat edellisenä iltana käyneet tehtäviä sen verran hyvin läpi, että suhteellisen tarkka visio tästä oli jo olemassa. Siispä keskityimme seuraamaan Johtaja Koposen pakkaussuunnitelmia, joiden toteutuskelpoisuudesta voitaneen olla montaa mieltä. Niin ja Johtajasta tuli mieleen, että kahvitauolla Tiiaa taidettiin taas itkettää oikein urakalla, syytä en tosin muista, mutta se on voinut olla mikä tahansa, mitä miun tai Teemun suusta on päässyt.
Pakkaussuunnittelusta suuntasimme ruokatunnille. Ja vaikka köyhänä opiskelijana arvostan suuresti mahdollisuutta ilmaiseen ateriaan päivittäin, en voi sille mitään, ettei kalaruoka ole meikän makuun. Ja oi miksi, miksi aina kun meikällä on kamala nälkä löytyy ruokalistalta jotain kalapitoista - tässä tapauksessa kalapullia? No, perunakin on ihan hyvää yksinään. Ja ruokailussahan sattuu jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, eli Johtaja Koponen kehtaa istua paikalleni, paikalle, jossa olen istunut koulumme alkamisesta lähtien! Kamalaa! Olen syvästi järkyttynyt. Olkaa tekin.
Tästä jatkettaan Jarmon tunneille, työjärjestyksessähän lukee tässä kohtaa tiedostojen käsittely, mitä sen sitten ikinä pitäisikään pitää sisällään. Nythän myö pyhitettään iltapäivän puolitoistatuntinen näyttösuunnitelman ja leiskojen väsäämiselle. Jokaisella on siis tehtävänä suunnitella mainoskampanja kuvitteelliselle yritykselle, kolme mainosta (tiiseri, varsinainen mainos ja muistutus) ja jokaisesta näistä kolme eri versioita. Myönnän erinnäisistä seikoista (täs on ny olla vähä kaikenlaista, mm. se hiivatin räkärutto) olleeni omassa työskentelyssäni hieman jäljessä, mutta tartun toimeen ja kas, syntyyhän sitä ideaa. Samoja hommia väsäävät vieressä Konsultoiva Media-assistentti Hyvärinen ja edessä Tuottaja Jaatinen, joiden toimintaa saatan sabotoida, silleen humoristisen kaverillisesti. Tiialla on pieniä kommervenkkejä logonsa erään osan kanssa, eikä mie ja Emmi vähemmän kannustavilla kommenteillamme taideta kauheasti asiaa auttaa. Ja siis selvennykseksi: tahallammehan myö ei ketään lannisteta/lytistetä, mutta kun tarpeeksi kauan on samassa porukassa ollut, uskaltaa antaa rakentavan kritiikin vähän suoremmassa muodossa.
Tunti poikineen kuluu ja kohta havahdun tajuan puolen luokan tyhjentyneen. Jaa, se päivä on sitten tässä. Kolmikkomme painuu vielä teelle ja mie saan Tiian houkuteltua (eipä tässä juurikaan tarvitse tosin mitään työtä tehdä) ensi viikolla mukaani uskaliaalle reissulle Kuopioon. Vänkää. Tai kuten Tiia sanoisi, mukaisaa.
Pitää muuten pahoitella tämän raportoinnin hieman yksipuolista näkökulmaa, pitänee kysellä, mitä se loppupuolisko luokkaa duunaa, että tulee tasapuolisesti kaikkien toimia kommentoitua. Isoveli valvoo ja silleen.
Niin ja Tiia meinasi roudata kameransa kouluun, eli jatkossa tarjoamme teille myös kuvamateriaalia päivärutiineistamme. Sitä odotellessa.
Ps. En löytänyt sitä Valion pingviiniä, flash-liitännäinenkin meni kaatumaan tuubia selaillessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti