Note to self

Jos hankaat sormiasi puualustaa (taiteen nimissä) vasten, niistä lähtee nahkaa. Hankaat tarpeeksi, ei ole enää nahkaa.
- Tiia jonka kolme sormea on nyt sitten laastaroitu, jottei kipu olisi niin ikävä kun koskettelee muita pintoja

Lopputulos:

(tehtiin siis kuviksessa niin, että tulostettiin kaunis kuva koneella ja läntättiin puualustalle jotain kivaa mönjää sekä paperi kuvineen, ja sit sitä kuivateltiin kauniisti hiustenkuivaajalla, kasteltiin sit hanan alla ja alettiin hankaamaan paperia irti)

Syvälle sydämeen sattuu

10.10.2012

Elikkäs keskiviikkona mein luokalla oli ohjelmassa heti aamulla koodausta, kotisivujen, nääs. Koodaus on siitä jännä oppiaine, että se tuntuu kovasti jakavan mielipiteitä oppilaiden kesken. Osaa homma ei tunnu kiinnostavan sitten yhtään, toisille taas koodaus maistuu, kuin mannapuuro (anteeksi ontuva vertauskuva, meikäläinen on ruosteessa, vaikka kirjoitanki tätä nykyä ennemmän, kuin koko kesänä yhteensä). Allekirjoittanuthan on alkuvaikeuksien jälkeen kuulunut tähän jälkimmäiseen ryhmään, ja myönnettäköön, että kyllä nää keskiviikon koodaustunnit on aikalailla viikon kohokohta (heti torstain kuvistuntien jälkeen). Ei läheskään yhtä paljon hatuta herätä keskiviikkona, kun tietää, että pääsee vääntämään vähän HTML:ää heti aamusta. Eli sivuhuomautuksena pitää tähän väliin todeta tätä aasinsiltaa käyttäen, että joka aamu kaheksaan syö miestä, oikeasti, miun sisäistä kelloa ei ole tehty tämmöttiseen unirytmiin. Jakso on siis mennyt osaltain normaalia väsyneemmissä, sitä kautta ärsyyntyneemmissä merkeissä, eikä täyttä työpanosta oikeasti vaan jaksa koko aikaa antaa, kun unta on taustalla pari hassua tuntia. Olen pahoillani. (ja vähän tulee nää aktivointitekstit myöhässä, miulla on ylipaljon hommia niskassa tällä hetkellä, meinnaa pukkaa ressiä)

Köh, takaisin siihen aktivointiin. Tehtävähän oli tällä kertaa kasata itsenäisesti omaa nettisivua, jollainen meille jokaiselle pistettiin tehtäväksi. Eli aikapaljoltihan keskiviikko meni itsenäisen koodauksen parissa (mie kävin välistä Kiltakunnan kokouksessa, koska kaiken itselleni haaliman homman lisäksi kuulun siihenkin, nykyään ihan melkein virallisesti tiedotusvastaavan roolissa).

                                 Koodauksen jälkeen vaihtui hommaksi pakkaussuunnittelu, jossa porukka työskentelee aikalailla eritahtiin, osalla on kotelot (CD-kotelo, lahjapakkaus) valmiina, osa vääntää vasta leiskaa (kuten allekirjoittanut, kröhöm). Ainakin Tiia, Susa ja Teemu siirtyivät toiseen luokkaan leikkelemään pahveja, siinä, mie mie väänsin leiskaani ja nauroin Emmin kerrassaan nerokkaalle CD:n kansitaiteelle (olin myös hyvin väsynyt, toim. huom.).

                                 Ja sitten, kun oltais molemmat päästy hommiamme tulostamaan, ei homma onnistunutkaan, kun tehtiin ne liian isona tiedostona. Ei mahtunu paperille, perhana. Eikä saatu juuri apuakaan siihen tulosteluun, että loppupäivä meni ahkerasti kiroillessa. No, näitä sattuu, jos vaikka huomenissa saisi ne miljoona rästitehtävää tehtyä (toivossa on hyvä elää, sano lapamato).

                                 Mutta jottette hukkuisi tähän tekstivyöryyn, arvon lukijat, seuraa nyt kuvallinen raportaasi päivästä (joo, ei tuu meikästä valokuvaajaa, mut saa noista selvää). Kuvailun lomassa koetin puristaa luokkatovereista jotain kommenttia koskien suunnittelemiaan nettileiskoja, mutta hiljaista piteli. Annetaan siis kuvien puhella puolestaan.

- KP

Emmin CD-kotelon ulkoasusuunnitelma, joka kirvoitti ainakin allekirjoittaneelta monet väsyneet naurut.

Riina ja hänen nettisivunsa siinä, Riinan kommentti: "Hui näyttääpä punasille noi hiukset!"

Emmin nettisivu-ulkka, Emmin kommentti: "Älkää ottako mallia."

Allekirjoittaneen CD-kotelon ulkoasusuunnitelmaa (työ kesken toim. huom.)

Susanna ja Tiia työn touhussa, pakkaussuunnittelu on vakavaa hommaa.

Emmi ja Emmin hattu, joka on myös erään nimeltä mainitsemattoman Tiian pakkaussuunnitelutyö.

Teemu Koponen suunnitteli vaihtoehtoisen CD-kannen.

Anonyymin "pulstarin" tunnustukset

9.10.2012

Eli, hyvää aktivointiviikkoa miunkin puolestani, ja pahoittelut, että myöhästytän omat tekstini näinkin pahasti. Täs on nyt vaan ollu kaikenlaista, melkein jopa ihan oikeita syitä, eikä pelkkään laiskuutta. Muttei siitä sen enempää, tiistaihin.

                                 Koska miulla ei (näin keskiviikkoiltana) kauheasti muistettavaa tiistaista ole (ja aivot on muutenkin jäässä), nojaan näihin muutamiin kuviin, jotka tiistaina ehdin räpsäisemään, ennen poistumistani toisaalle (hieno aktivointiviikkoa miulta, kun en läheskään joka päivä ole pystynyt viipymään koulussa koko aikaa (työt ja opiskelu ei ole se helpoin yhtälö, mutta rahaa on köyhän jostain revittävä)).

                                 Tiistaina tosiaan kuvanmuokkausta harrasteltiin, sitten suunniteltiin pakkauksia, vai projekteja, ei muista, kuin päin nää oikeesti menis. Kerrottavaa ei ole niin paljoa, joten revin tikusta asiaa, muistitikku nimittäin on audiovisuaalisen opiskelijan hyvinkin tärkeä työväline. Jopa lähes välttämätön. Miulla on kaksi muistitikkua, Keijo ja Paskajorma. Molemmat sisältävät tosin myös henk. koht. matskua ainoina vuosien yli selvinneinä muistitikkuinani, joten en heitä koulussa juuri kuljeta. Pitäisi ostaa uusi. Mutta siis, mikäli näette koneessanne kiinni violetin (Paskajorma) tai keltaisien (Keijo) Kingston-merkkisen muistitikkusen (joka siis tottelee tuossa mainittua nimeä), olisin valtavan kiitollinen, jos palauttaisitte ne esim. kansliaan tai jättäisitte paikoillenne. Muuten lähtee päitä. Niin, ja toverini Tiia omistaa tikun Fuck you, nimetty tervehdykseksi tikun mahdolliselle pöllijälle (koska edellinen tikkunsa pöllittiin, nääs). Ette pölli niitä tikkuja. Ettekä minun pokasahaa, se on minun pokasaha (joka tajuaa viittauksen, saa keksin (oikeasti)).

                                 Ottakaa kuvia, ennen kuin tää teksti menee ihan spedeilyksi.

Niin muistakaatten se.

Ahkera media-assistentti Tiia se tässä suunnittelee mehupurkin ulkoasua.

Näin muokataan kuvaa.

Tältä näyttää ahkera, keskittynyt ja tehtäväänsä orientoitunut media-assistentti (Kuvassa E. Hyvärinen)

Ninja-Tiian satutuokio

Mikko & Teemu (Johtaja)

Olisi siis jälleen se blogin aktivointiviikon aloittamisen paikka, ja siispä sitä pikemmittä toivottaisin kaikille tervetuloa ääniopintojen pariin. Aiheestahan tietääkseni ei ole ennen blogissa ollut puhetta, enkä minäkään jaksa siitä sen enempää jauhaa. Kertoisin nyt kuitenkin miten tämän päiväinen koulupäivä sujui.

PS. Tiialla on nälkä. Ja pahoittelen tönkköä tekstiä, väsyttää.

Raamattua voi toki käyttää näinkin

Johtaja

Elikkäs, aloitimme päivän viimeistelemämme viime kerralla aloitettua tehtävää, jossa lisäsimme erilaisia taustaääniä jo aiemmin kuvatulle videolle mielemme mukaan. Suurin osa sen varmaankin oli saanut jo valmiiksi, kuten minäkin, mutta pikku hionta ei ole koskaan pahitteeksi. Tämä pilkun viilaaminen sitten koituikin korvani kohtaloksi, sillä en tajunnut tarkistaa, että koneen äänet olivat tarpeeksi hiljallaan silloin kun iloisesti napit korvissa laitoin videon pyörimään. Voin sanoa, että sattui.

Koponen

Hieman ennen kahvitaukoa saimme kuitenkin uuden tehtävän. Tarkoituksena oli muodostaa kolmen hengen ryhmiä, valita jokaiselle tietty rooli (lukija, effektien tekijä ja nauhoittaja, tai jotn), etsiä netistä joku satu ja äänittää se.

Oikein mukaisa tehtävä, jos saan sanoa. Itsehän sain lukijan roolin.On hyvin jännää, miten oma ääni kuullostaa omaan korvaan ihan erilaiselta, kun sitä kuuntelee nauhoituksena.

Tiia & Emmi etsimässä satua

 Jonkin aikaa siinä kesti, mutta viimein löysimme sopivan sadun projektiimme. Tarinaahan täytyi tietysti hieman muokata, jotta se olisi täydellinen.

Sadun löydyttyä jouduimme kuitenkin vielä odottamaan kärsivällisesti, sillä äänityspaikkoja oli vain yksi, ja muutama ryhmä oli kerennyt sinne meitä ennen.

Viimein studioon päästyämme koimme hieman teknisiä ongelmia, kukaan meistä kun ei osannut käyttää tarvittavaa laitteistoa ja siinä pähkäillessä sitten meni tovi. Ja ensimäinen äänityskerta epäonnistui.

Toisella kerralla sitten kaikki menikin nappiin, pieniä nauru kohtauksia lukuunottamatta, mutta ne nyt helposti editoi pois. Ainut asia joka jäi harmittamaan on se, että omat satujen luku taitoni ovat vajaavanlaiset.

Päivä päättyikin sitten itse äänileikkeen editointiin, joka jäi ehkä vielä hieman kesken. Loppujen lopuksi oli oikein mukaisa päivä.

Emmi oli kateellinen muiden laatikkohatuille ja halusi oman.

magic box

Johtaja Koponen

Ei tiedetty miten äänityslaitetta ajetaan, niin pyydettiin opettajalta apua.

 Pahoittelen tosiaan tekstin laatua, betani meni jo nukkumaan, ja tästä opimme ettei asioita jätetä viimetinkaan, nälkä on suuri, ja ninja-tiia menee nyt suihkun kautta itsekkin nukkumaan. Ehkä palaan vielä myöhemmin korjaamaan tätä postausta, nyt en parempaan kykene.

Anteeksi, Pahoittelen

- Ninja/Itku/-Tiia

Lupauksia Lupauksia

Okei, mie ja Kiia tässä ollaan haaveiltu taas blogin aktivointiviikosta. Eli maanantaina ois luvassa taas lisää päivitystä, tällä kertaa ääniopintojen parissa. Ja sit meil ois viel joitain luokan kuvistöitä joita haluttaisiin jakaa lukijoidemme kanssa, mut siitä sitten lisää hiukan myöhemmin. Ja tää aktivointiviikkohan tosiaan kestäis sinne lomaan asti, jos nyt ei pahanlaatuinen laiskuusötökkä haukkaa palasta aivoista taas vaihteeksi. Mut yritämme olla ahkeria. Viime aktivointiviikoilla homma vähän lopahti loppua kohti, mut jos nyt vaikka saataisi päivitettyä ihan asiaa loppuun asti.

Ei miul muut, kauniita unia

- Ninja/Itku-Tiia

Ninja-Tiia ja toimintapäivä

Tytti & Susannah

 Tässä ois ny se kauan odotettu toimintapäivä postaus, jonka kirjoittamista olen nyt viivytellyt liian kauan. Pahoittelen.

Lähdimme siis eräs perjantai Könönpeltoon (tai jonnekkin sinne, Tiia on vähän hukassa sijainnin suhteen) viettämään toimintapäivää. Kyseessähän on siis vuosittainen perinne, jolla pyritään luomaan kontaktia ykkösten ja kakkosten välille. Viime vuonna meidän vuositasomme sai nauttia sen vuoden kakkosten järjestämästä ohjelmasta ja tänä vuonna olikin sitten meidän vuoromme loistaa.

Me kakkoset siis saavuimme ennen ykkösiä laittamaan paikat järjestykseen ja kasaamaan rastiradan, jonka olimme jo suunnitelleet aikaisemmin luokassa.

Jani, Jarmo-ope, Viivi ja Johtaja Koponen ensimmäisellä pisteellä

Riina ja Viivi hakivat kahvia ykkösiä odotellessamme

Jani ja Mikko testaamassa laitteistoa

Ninja-Tiia jakamassa lappusia, joilla ykköset jaettiin ryhmiin

Ryhmät valmistautumassa kananmunaviestiin

 Odotimme kyllä vähän enemmän porukkaa, mutta ikäväksemme osa porukasta päätti olla liian cool tälläisille hassuille tutustumispäiville tai liian kauhuissaan tavatakseen uusia ihmisiä tai kipeänä. Toisaalta, meidän työtaakkamme keveni sen mukana ja stressi levelit laskivat hiukan, joten ehkä se olikin ihan hyvä juttu.

 Yritimme luoda rasteja, jotka pakottaisivat ryhmän jäsenet kommunikoimaan keskenään, mutta joukkoon mahtui mukaan myös perinteistä hulavanteen pyöritystä yms.

Hennan ohjaamaa lintujen tunnistusta.

Tiian & Kiian tietokilpailu

Lopuksi Ninja-Tiia laski joukkueiden pistemäärät ja julisti Kumikana-Kiian kanssa voittaja joukkueen heti kun kaikki olivat saaneet syödäkseen ja juodakseen rannan läheisessä kodassa. Voittajat saivat ensimäisenä valita haluamansa palkinnot. Muut joukkueet seurasivat sitten perässä sijoituksensa mukaisessa järjestyksessä.

Sitten odoteltiinkin linkkiä takaisin koululle.

- Ninja-Tiia kiittää ja kumartaa