Tuottaja T.Jaatinen tässä hei. Olen siis se toinen osapuoli tästä sädentivänspontaanista kaksikosta, joka otti hommakseen piristää blogia kauniilla ja säkenöivällä kuvauksilla jokaisesta ihanasta koulupäivästä.
Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollisia kirjoitusvirheitä ja kieliopin puutosta.
***
Tiistai 21.2.2012
Jotenkin oli nyt ihan maanantai fiilis. Ei jaksanut nousta ylös sängystä sitten millään ja peiton alla oli niiiiiin lämmin. Verisen kaksintaistelun jälkeen (omatunto ja koulumenestys vs laiskuus 10000-0), sain kumminkin kangettua itseni ylös sängystä ja kouluun.
Ja mitä sitten kävikään.
Noh, aamu kului siinä kivasti valittaessa miten siinä niin kovin väsytti. Päivän ainoina tunteina minulla siis oli 8- 11:15 kestävää Animointia/hahmojen rakentamista eli lyhyesti sanottuna Jarmoa.
Päivän tehtävänähän siis oli leikata viime perjantaina kuvatusta materiaalista oiva wanhojen tanssi -video, ja parhaan videon tekijälle luvattiin pullakahvit. Kankeastihan tuo editointi lähti käyntiin, mutta teekupposen siemaillun jälkeen (jossa oli liian vähän sokeria) alkoi jo helpottaa. Ainakin minulla.
Jarmo ei oikein arvostanut rumia sammakoita joita oppilaiden (surullisesti joudun tunnustamaan, että se olen yleensä minä joka kovaan ääneen siellä kiroilen, muut ehkä vähän hiljaisemmalla äänensävyllä) suista loikki, joten tuli vähän sanomista. Mutta jumalautahan ei siis ole kirosana.
Tauko tuli ja meni, laskiaispulla oli hyvää, taisin vähän itkeäkin, kuten aina kun Johtaja/Taiteilija Koponen tahi Visionääri K. Puonti päättävät jostain syystä avata suunsa.
Ja näin väliin siteeraus:
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon, nimittäin Tapani Kansa Ville Valon” – Kiia
Tauon jälkeen kaikki ei ollut okei, sillä vain osaa porukasta tuntui kinostavan sillä hetkellä työskentely.
Jarmon hermojen palamista olenkin tässä odotellut jo jonkin aikaa, sääli että se tapahtui juuri sillon kun oli tutustujakin paikalla
.
Mut oikeesti ihmiset, mitä varten te olette tällä alalla opiskelemassa? Luuletteko te oikeesti että te voitte vaan istua siellä facessa ja oppiakki jotain? Ja ihan sama että oltiinko sovittu että yks tyyppi tekee sitä ja toinen tätä, kyl meidän kaikkien pitää ees jonkinlaiset editointitaidot omata ja tos oli loistava tilaisuus harjotella.
Mutta siis, ihan ansaittiin se puhuttelu, minkä Jarmo meille tiukkaan sävyyn piti. Ihmettelin kyllä miten siinä kesti näinkin kauan.
Me ollaan saatu jo samanlainen puhuttelu kolmelta eri opettajalta, joten toivoisinkin et kaikki miettii tässä ja nyt et mikä hitto täs opiskelussa on niin helvetin vaikeeta. Kyl siel netissä kerkee seilata kotonaki.
Krhmn. Minähän en siis mitenkään haluaisi tässä saarnata, ja en missään nimessä laita itseäni millekään korokkeelle ja väitä, että itse olisin maailman tunnollisin oppilas. Miuta vaan harmittaa et meidän ryhmä ei enää yltä sille tasolle mille se alussa ylti (vai oliko sekin vain jokin saatanallinen illuusio?).
Haluisin niin kovasti että Riitta vois olla meistä kaikista ylpeä ja kehua meidän luokkaa, miten ahkeria ja innokkaita me ollaan.
Koulun jälkeen minä ja Visionääri K.Puonti emme suostuneet poistumaan rakennuksesta, vaan kävimme henkisen terapiasession läpi koulun käytävällä. Taisimme myös aiheuttaa traumoja alaan tutustuvalle kaksikolle, joka samaisella käytävällä istui Riittaa odottaen, mutta onpahan alalla vähemmän kilpailijoita.
Päivän vieraaksi Viivi toi mukanaan "KOIRA! Koira, Kooooooira":n.
Riitta sitten näytti meille mielenkiintoisen dokumentin, joka tuli yleltä joskus. Siinä ihmiset kaikkialta maailmasta olivat kuvanneet yhden tietyn päivän ajan omaa elämäänsä ja laittaneet videot youtubeen, jotka sitten kasattiin yhdeksi dokumentiksi. Oli hyvin jännä nähdä vilauksia eri kulttuureista ja niiden vaikutuksista esim. aamurutiiniin. Kertoisin dokumentista lisää, mutta sanat tuntuvat kovin nyt karkailevan hyppysistäni (tätä tapahtuu aivan liian usein).
